Kuka tahansa meistä, hetkellä millä hyvänsä, saattaa kohdata tilanteen mikä halvaannuttaa toimintakykymme. Silloin on varaa toivoa, että yhteiskuntamme on valinnut pitää jokaisen mukana kelkassaan, huomioiden esteettömyyden, näkemällä avun tarvitsijan. Päätöksenteon olisi pitänyt luoda puitteet tasa-arvoiselle kohtelulle. Niin, ettei jo maassa makaavaa lisää potkittaisi.
Viitaten mielipidekirjoitukseen vaikeavammaisten kuljetuspalveluista (KySa 22.2.) on mielestäni täysin järjen vastaista ja epäinhimillistä laittaa vammainen henkilö maksamaan muita kalliimpi taksa liikkumisestaan vammansa takia, sillä liikkua hänen tarvitsee aivan kuin meidän kaikkien muidenkin. Oli kyseessä sitten joukkoliikenne tai yksilöidympi kuljetuspalvelu. Miksi hänen tarvitsisi maksaa muita enemmän?
Kotkan vammaisneuvoston jäsenyyteni avasi näkemään kaupungin byrokratian kankeuden: on tuulimyllyjä vastaan taistelemista ajaa omia oikeuksiaan. On helppoa ottaa heiltä, jotka eivät ehkä jaksa asiasta nostaa haloota tai joiden ääni ei kuulu. Mutta se ei tarkoita sitä, että olisi mentävä tuulen mukana; taistelun on jatkuttava. Tämä on päätöksenteossa vain asennekysymys.
Marko Puittinen (vihr.), Kotka
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 27.2.2017