Kotkan imago perustuu rakentamattomiin rantoihin, hakkaamattomiin metsiin, pienen merikaupungin idylliin, hyvin hoidettuihin puistoihin, jalkapallokulttuuriin, lasten ja nuorten maksuttomiin liikuntavuoroihin, hyvin hoidettuihin ulkoilumahdollisuuksiin, vanhaan tehdashistoriaan.
Imagoa kuitenkin nakertavat nykyisten päättäjien vastakkainasettelun kulttuuri (mikä vaikuttaa päätöksentekokykyyn), kunnanjohtajan nauttima epäluottamus, nokittelu naapurikunnan kanssa, korkea työttömyysaste, ylipaisunut velkataakka, tappiinsa nostettu veroäyri, homekoulut, lapsiperheiltä tehdyt leikkaukset ja muut pois luotaan työntävät tekijät.
Kun hiljan saimme tiedon Kymenlaakson Sähkön osakkeiden myyntituotoista, niin rahat oltiin valmiita sijoittamaan epäoleellisuuksiin; olo on varmaan kuin lapsella karkkikaupassa. Eikö tärkeintä olisi keskittyä Kotkan tulevaisuuden näkymiin, pitää kiinni hyvistä asioista, painottaa matalankynnyksen ennaltaehkäiseviä palveluja, vaalia ekologisuutta, välittää, taistella tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta, tarjota uusille yrityksille ja innovaatioille ponnistusmahdollisuuksia, brändätä kaupunkiamme uuteen tietoisuuteen? Eikä kai velkataakkakaan lyhentämättä pienene, oli korot kuinka alhaalla tahansa? Tarvitsemme raikkaita, moderneja ajatuksia, päitten seinään hakkaamisen on loputtava. Meidän on tartuttava haasteisiin yhdessä. Niin kauan kuin on yhteistä tahtoa, on myös toivoa paremmasta.
Marko Puittinen