Hyvät kotkalaiset!
Käydyt eduskuntavaalit poikkesivat kaikista aiemmista. Milloinkaan aiemmin Suomessa ei huoli ainoan planeettamme tulevaisuudesta ole ollut keskeinen vaaliteema. Nyt ilmastotutkijoiden näkemys välittyi kahvipöytäkeskusteluihin jokaisessa kodissa ja työpaikassa ja sai aikaan nuorten ennennäkemättömän liikehdinnän perjantaimielenosoituksineen. Toki myös epäilyjä, siis vastoin parempaa tietoa.
Olen tavannut monia ilmastonuoria ja olen vaikuttunut heidän määrätietoisuudestaan. Meillä ei ole oikeutta viedä heidän tulevaisuuttaan. Aikaa ei ole paljoa, ilmastonmuutos järisyttää ympäristöä ja heikentää elinoloja joka puolella nyt. Greta Thunberg on oikeassa: paniikki olisi paikallaan. Business as usual ei ole vaihtoehto.
Tapaan, jolla tuotamme ja kulutamme, tarvitaan valtava muutos. Tuo vastuu muutoksesta ei voi kuitenkaan levätä yksittäisten ihmisten harteilla: rakenteiden on muututtava. On korostettava, että muutosta ei tule maksattaa vähäosaisemmilla, sen tulee olla reilu.
Yksi merkki ajan välttämättömästä muutoksesta on komission entinen varapuheenjohtaja Michel Barnier, joka kirjoittaa, ettei kukaan enää voi ummistaa silmiään keskellämme olevalta ilmasto- ja ympäristötuholta. ”Paras aika toimia oli vuosia sitten, toiseksi paras aika on nyt.” Hän peräänkuuluttaa EU:lle kunnianhimoista ohjelmaa, joka on täsmälleen kuin Euroopan vihreiden jo vuosia sitten esiinnostama Green New Deal.
Komission puheenjohtajaksi pyrkivä Manfred Weber haluaa maailmanlaajuisen muovisopimuksen, Ranskan presidentti Emmanuel Macron taas hiilidioksidille pohjahinnan. Nyt ei ole löysien eurovaalilupaustenkaan aika, heidän sanoihinsa pitää tarttua.
Hyvät ystävät! Olemme työväen kaupungissa, Kotkassa. Tiesittekö, että maailmassa on 47 miljoonaa nykyajan orjaa? Kulutuksemme peittää jälkensä, joka voi olla orjatyötä malesialaisessa kumihanskatehtaassa tai lapsityötä Länsi-Afrikan kaakaoviljelmällä. Nyt tarvitaan kansainvälistä solidaarisuutta, enemmän kuin koskaan.
Maailma ei muutu ilman yksityisen sektorin panosta. Siksi perustin Euroopan parlamenttiin poliittiset rajat ylittävän Vastuullisen yritystoiminnan työryhmän.
Vastuullisten yritysten on päästävä kilpailussa samalla viivalle epäreilujen pelurien kanssa. Se onnistuu vain, kun vastuullisuudesta tehdään sääntö. Eräs suomalainen pörssiyhtiön johtaja sanoi minulle jokin aika sitten, ettei olisi uskonut yritysten vielä alkavan vaatia säätelyä. Yleensähän ne haluavat purkaa säätelyn. Pelikenttä ei ole parhaille reilu.
Ilahduttava etujoukko suomalaisia yrityksiä S-ryhmästä Pauligiin, joukko ay-järjestöjä, ja kansalaisjärjestöjä on perustanut Ykkösketjuun-aloitteen, joka vaatii Suomeen isoille yrityksille lakisääteistä huolellisuusvelvoitetta. Yritysten on varmistettava, ettei niiden monimutkaisissa hankintaketjuissa esiinny orjuutta, pakkotyötä, ympäristötuhoja ja muita ihmisoikeusloukkauksia.
Tässä on Suomelle suuri mahdollisuus, yritysvastuulaki on otettava EU-puheenjohtajakauden asialistalle. Olemme tehneet Brysselissä paljon valmistelevaa työtä ja voin kertoa, että EU on valmis. Kansallisia yritysvastuulakeja syntyy kuin sieniä sateella. Yritykset toimivat useissa EU-maissa ja kärsivät, jos jokaisessa maassa velvoitteet ovat erilaisia. On siis luonnollista, että EU toimii ja tasaa pelikentän.
Yksi syvällisemmän muutoksen merkki on EU:n vahva sitoutuminen kiertotalouteen. Kiertotalous merkitsee luonnonvarojen viisasta ja säästeliästä käyttöä, jätteiden minimoimista ja se edistää myös tehokasta energian käyttöä. Ilmasto kiittää. Hyvät kuulijat, olen luonut itselleni uuden roolihahmon: Nuukan emännän, joka edistää kiertotaloutta, vähän niinkuin vanhaa kunnon Martta-meininkiä. Ja nyt tarkkana: Nuuka tulee ruotsinkielennsanasta noga, siis tarkka, ei saita.
Vastuullisuus ja kiertotalous on suuri mahdollisuus suomalaisille ja kymenlaaksolaisillen yrityksille ja työpaikkojen luomiselle. Kotka Mills kehittelee vaihtoehtoja kertakäyttömuoville. Kaslink on tarttunut melkein räjähdysmäisesti kasvaviin kauramaitomarkkinoihin.
YK:n kaikkien 17 kestävän kehityksen tavoitteen toimeenpano niin EU:n sisällä kuin ulkosuhteissakin on uusi alku, mahdollisuus kohtuuteen ja parempaan elämään, joka on toteuttava oikeudenmukaisesti, niin oman maamme kuin maailmankin huono-osaisia kohtaan.
Vihreät ovat tutkitusti Euroopan parlamentissa ryhmä, joka on kärjessä ilmastopolitiikassa, myös allekirjoittanut suomalaisten meppien joukossa. Emme ole vain puhuneet vaan myös äänestäneet kunnianhimoisten ilmastotoimien puolesta.
Viime päivinä on keskusteltu Metsä Groupin Kemin sellutehdashankkeesta ja siitä, että sen hyväksymisestä voi tulla este vihreiden hallitustiellä. En ajattele näin, on kysyttävä kuinka monelle jättisellutehtaalle Suomessa riittää kestävästi hakattua puuraaka-ainetta? Laki ympäristövaikutusten arvioinnista ei nimittäin vaadi tämänkaltaisten hankkeiden raaka-ainehankinnan selvittämistä. YVA-lakia onkin muutettava. Pohjana tulee olla valtakunnallisesti päätetty kestävä hakkuutavoite, jonka tulee perustua parhaaseen tutkimustietoon metsätalouden vaikutuksesta hiilinieluihin ja luonnon monimuotoisuuteen.
Nyt siis voidaan testata, kuinka tosissaan hallitukseen pyrkivät puolueet ovat sitoumuksessaan tiukkaan 1,5 asteen ilmastotavoitteeseen. Päätä ei voi enää panna pensaaseen.
Hyvät kuulijat!
Vihreitä tarvitaan Euroopan parlamentissa luomaan uskoa tulevaisuuteen. Mahdollisuuksiin eikä uhkiin, tasa-arvoon eikä taantumukseen. Tämä on myös yli Euroopan parhaillaan pyyhkivän vihreän aallon salaisuus.
Nyt, kun EU:ta hajottavat puolueet yhdistävät voimiaan, vihreällä liikkeellä on merkittävä rooli edistyksellisenä ja eteenpäinkatsovana liikkeenä, joka on valmis yhteistyöhön.
Maahan on nyt synnytettävä kestävän kehityksen hallitus, ja Euroopan unioniin kestävän kehityksen komissio.
Kun EU:n kaksi suurinta puoluetta, EPP ja S&D ovat menettämässä enemmistönsä, olemme me vihreät valmiit kantamaan vastuuta EU:n toimintakyvystä ja neuvottelemaan ensi kauden poliittisen ohjelman painopisteistä, komission työohjelmasta.
On luonnollista, että kun meitä tarvitaan puolustamaan unionin toimintakykyä, olemme myös mukana avainpaikkoja jaettaessa. Nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen, vihreiden nostaessa kannatustaan ympäri Eurooppaa, on oikea mahdollisuus saada vihreä komissaari.
Kovin monesta jäsenvaltiosta sitä ei kuitenkaan voida tarjota, Euroopan vihreän puolueen katseet kohdistuvat nyt menestyksellisten eduskuntavaalien jälkeen Suomeen.
Minulla on ilo olla Suomen vihreiden komissaariehdokkaana, Ville Niinistön kanssa. Meidän mielestämme komissaariksi haluavien tulee olla ehdolla EU-vaaleissa. Haluamme, että muidenkin puolueiden komissaariehdokkaat tulevat ulos kaapista.
Komissaaripalapeliä ei voida ratkaista lopullisesti alkavien hallitusneuvottelujen taustalla. Puolueet ovat huolissaan EU-vaalien alhaisesta äänestysaktiivisuudesta, mutta jättävät käyttämättä suurenmoisen tilaisuuden sähköistää vaalit kilpailemalla keskenään Suomen komissaariehdokkaasta. Avoimuutta peliin ja kansalaisetkin kiinnostuvat.
Kabinettipäätöksenteon lisäksi toinenkin seikka on ristiriidassa Suomen maineen, nimittäin tasa-arvomaineen kanssa. Suomesta ei ole vielä kertaakaan, koko Suomen yli kaksikymmentä vuotta kestäneen jäsenyyden aikana, valittu naista komissaariksi. Tämä ei ole se viesti jonka haluan antaa maastani. Se ei yksinkertaisesti ole se jäsenmaiden viiteryhmä, johon haluan Suomen kuuluvan.