Ukrainan sodan myötä niin kutsuttujen reservikieltäytyjien määrä on lähtenyt nousuun. Vuoden 2022 aikana reservistä eronneiden määrä on arviolta kymmenkertainen vuoteen 2021 verrattuna. Sinänsä siis ihan ymmärrettävää, että aihe herättää huomiota.
Valitettavasti keskustelu aiheesta on jälleen lähtenyt asiattomuuksiin. Kokoomuksen Antti Häkkänen syytti reservikieltäyjiä itsekkyydestä. Twitter-keskusteluissa reservikieltäytyjiä on niin ikään syytetty kansalaisvelvollisuuksien laiminlyönnistä, tai esitetty, että heiltä pitäisi viedä oikeus sosiaaliturvaan.
Mietitäänpä asiaa kuitenkin hetki: Suomen perustuslakiin kirjattu maanpuolustusvelvollisuus koskee jokaista Suomen kansalaista, sukupuolesta tai armeijan käymättömyydestä riippumatta. Joten millä tavalla reservikieltäytyjät voivat laiminlyödä kansalaisvelvollisuuksiaan, jos heitä edelleen koskevat samat velvollisuudet kuin kaikkia muitakin?
Mahdollisten kriisinajan tehtävien osalta reservistä eronneet ovat sivarien tavoin vapautettuja sotilaallisesta palveluksesta, eikä heitä voida määrätä puolustusvoimien alaisiin tehtäviin. Sen sijaan he kuuluvat niin kutsuttuun siviilivarantoon, ja heidät voidaan poikkeusoloissa määrätä ylimääräiseen palvelukseen erilaisissa valtion ja kuntien virastoissa.
Mahdollisen sodan syttyessä sivarit ja reservikieltäytyjät tekevät siis osansa siviilihallinnon ylläpitämisessä. En tiedä teistä, mutta ainakin minusta tuo kuulostaa varsin arvokkaalta ja tärkeältä tehtävältä, erityisesti kriisin aikana.
Ukrainan sota on ylipäätään saanut yhteiskunnan liikkeelle, ja reservinkieltäytyjien määrän lisäksi myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Toisin sanoen, motivoituneet reserviläiset ovat vahvistaneet sitoumustaan, samalla kun ei niin motivoituneet ovat siirtyneet heille paremmin sopiviin tehtäviin. Loppupeleissä, mahdollisen sodan syttyessä, meillä kaikilla on omat tehtävämme joilla tuemme yhteiskunnan jatkuvuutta. Eikö ole vain parempi, että jokainen löytää itselleen parhaiten sopivan tavan?
Eero Kivistö
Kirjoitus on julkaistu Kymen Sanomissa 31.10.2022