Hyvät kuulijat ja vapun juhlijat!

Haluan nyt puhua erityisesti isänä ja ihmisenä, vaikka katsonkin tätä tilannetta myös kaupungin- ja aluevaltuutettuna nyt kun uudet hyvinvointialueet on polkaistu käyntiin.

Sote-uudistus osui oikeastaan pahimpaan mahdolliseen rakoon. Uudistusta aloiteltaessa tuskin kukaan olisi osannut ennustaa pandemiaa, rajanaapurin aloittamaa sotaa, energiakriisiä jne. Mutta kaiken tämän keskellä uudistusta on kuitenkin toteutettu ja uudet hyvinvointialueet aloittivat vuoden alusta toimintansa.

Uudistusta on kuitenkin tehty vahvasti terveydenhoito edellä ja sosiaalipuoli on jäänyt vähemmälle huomiolle, ja jos rehellisiä ollaan, niin ei kovin hyvältä näytä. Monia hoivapalveluita on yksityistetty vauhdilla ja veroparatiiseista operoivat pörssiyhtiöt jo esittävät vaatimuksiaan siitä, paljonko hoidosta pitää maksaa. Maailman onnellisin kansa rouskii kourakaupalla mielialalääkkeitä ja meidän pahin huumeongelmamme on reseptilääkkeet. Rahat eivät riitä ihmisten riittävän hyvään hoitoon nytkään, mutta tulevaisuus näyttää vielä pelottavammalta, kun väestön ikääntyessä rahaa tarvitaan entistä enemmän, mutta veronmaksajia taas on jatkuvasti vähemmän.

Tätä menoa me olemme suurissa ongelmissa ja siksi meidän pitäisikin nyt kiinnittää vahvasti huomiota sosiaalityöhön: mitä aiemmin ongelmiin päästään puuttumaan, sitä vähemmillä euroilla saadaan tulosta aikaiseksi. Ongelma vaan on siinä, että paraskaan mahdollinen sosiaalihuolto ei takaa ihmiselle sosiaalista verkostoa, jolla taas on erityisen suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille.

Hyvinvointitutkimuksissakin on jo vuosia noussut esiin yksinäisyys ja sen aiheuttamat ongelmat. Yksinäisyys kun on tutkitusti terveydelle vaarallista ja alentaa vastustuskykyä. Yksinäisyys aiheuttaa eristyneisyyttä ja eristäminen on ihmiskunnan vanhimpia rangaistusmuotoja.

Yksinäisyys on tappavaa, mutta meiltä löytyy lääke ja siihen ei välttämättä tarvita suuria rahallisia panoksia.

Kerron esimerkin: Juttelin tuossa jokin aika sitten pitkän linjan taksikuskin kanssa, joka kertoi, että hänelle tulee usein aamuyöisin toistuvia keikkoja. Asiakas on kuulemma useimmiten ikäihminen ja tarvitsee kyydin sairaalaan, kun syystä taitoisesta ahdistaa ja on paha olla. Tämä taksikuski kertoi, että hänellä on näihin tilanteisiin valmis toimintamalli. Hän nostaa auton sisälämpötilaa ja laittaa soimaan soittolistasta vanhoja ikivihreitä ja jututtaa, mutta ennen kaikkea kuuntelee asiakasta. Kuski kertoi, että vähintään 90 prosenttia näistä aamuyön yksinäisistä asiakkaista viimeistään sairaalan pihassa toteaa, että voidaankin kääntyä takaisin, koska enää ei oikeastaan ahdista ollenkaan.

Meidän terveydenhuollon vastaanottokäynneistämme varmasti yllättävänkin suuri osa johtuukin siis oikeastaan yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteesta. Tuoreen tutkimuksen mukaan joka neljäs (25 %) meidän nuoristamme on ilman ystävää tai porukkaa, johon kokee kuuluvansa. Se on äärimmäisen surullista, tuhoisaa ja niin turhaa.

Onkin siis korkea aika käydä taisteluun yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Meillä on täsmäase jo olemassa, me tavalliset ihmiset, sinä ja minä, meidän vain pitää löytää keinot sen supervoiman käyttöönottoon. Kerronpa esimerkin siitäkin: Reilu vuosi sitten esittelin parissa paikallisessa facebook-ryhmässä idean: ”tunti tuntemattomalle”. Kerroin, että voisin itse viedä jonkun ihmisen
tai pienen porukan tunniksi tulistelemaan. Sytyttelen tulet ja tarjoan nokimakkarat, tarvittaessa myös kyydit jne. Kyselin ihmisiltä lähtisikö joku mukaan ja olisi valmis antamaan tunnin omaa aikaansa ja parissa päivässä näitä lahjoitettavia tunteja kertyi reilut 30. Siellä tarjottiin kyytiä kauppareissulle, apua koiran lenkittämiseen, Ikean kalusteiden kasaamiseen jne. Ihmisillä on siis kyllä intoa auttaa, kun vaan löydetään keinot.

Arvoisat asianosaiset, hyvät ihmiset. Keksitään keinot ja selätetään yksinäisyys. Nyt tarvitaan meistä jokaista, me on ennenkin selvitty tiukoista tilanteista yhdessä ja talkoohengellä. Meidän voimamme on toisissamme, meidän yhteisössämme, meidän heimossamme.

Meillä ei kaveria jätetä, ei ainakaan yksin.

Kiitos.

Kaupunginvaltuutettu, aluevaltuuston jäsen, Kotka
Tommi Iivonen